Kevytyrittäjän verovähennykset

Kevytyrittäjän verovähennykset voivat tuntua aluksi vaikealta hahmottaa, sillä yksiselitteistä ohjetta niihin ei sellaisenaan ole olemassa, ainakaan toistaiseksi. Muutamista verovähennysoikeuksista kevytyrittäjä jää ulkopuolelle, mutta toisia vähennysoikeuksia on kuitenkin olemassa. Kun otat asioista selvää, säästät myös selvää rahaa. Olemme koonneet alle selvityksen, josta selviävät kevytyrittäjän verovähennykset.

Kevytyrittäjän verovähennykset tulonhankkimiskuluista

Ilman omaa Y-tunnusta toimivan laskuttajan puuttuvan oman kirjanpidon vuoksi hänen tuloistaan ei ole mahdollista tehdä kovinkaan paljon verovähennyksiä. Myöskään vähäisen toiminnan, eli alle 10 000 euron vuosiliikevaihdon arvonlisäverottomuusoikeutta ei ole, koska laskutuspalveluyrityksen liikevaihto nousee yli 10 000 euron rajan. Kevytyrittäjällä ei ole mahdollisuutta vähentää edellisten tilikausien tappioita verotuksessa tai vähentää pidempiaikaisten hankintojen kustannuksia.

Laskutuspalvelua käyttävää kevytyrittäjää verotetaan henkilökohtaisella veroprosentilla.

Laskutuspalvelua käyttävää kevytyrittäjää verotetaan henkilökohtaisella veroprosentilla. Verotus voi tapahtua joko pää- tai sivutuloverokortin tai myös freelancer-verokortin perusteella. Verot vähennetään ennen palkanmaksua laskutuspalvelun toimesta. Vähennettäviä maksuja ovat muun muassa arvonlisävero, työnantajamaksut ja työntekijän pidätykset.

Henkilökohtaisessa veroilmoituksessa voit tehdä vähennyksiä tulonhankkimiskuluista, eli kuluista, jotka aiheutuvat palkkatulojen hankkimisesta. Näitä kuluja ovat esimerkiksi työhuone, omat työkalut ja ammattikirjallisuus. Tällä hetkellä vähennyksen omavastuu on 750 euroa, vain omavastuun ylimenevä osa kannattaa ilmoittaa. Tavanomaisia elantomenoja tai verovapaan tulon hankkimiseen liittyviä kuluja ei voi vähentää verotuksessa tulonhankkimiskuluina.

Erilaisia tulonhankkimisvähennyksiä

Kevytyrittäjän verovähennykset koostuvat siis tulonhankkimisvähennyksistä.

Tulonhankkimisvähennyksen voi saada esimerkiksi

  • tietokoneista ja tietoliikenneyhteyksistä
  • työkaluista
  • työhuoneesta ja -asunnosta
  • opiskelu- ja koulutusmenoista
  • työmarkkinajärjestöjen jäsen- ja työttömyyskassamaksuista.

Vähennykset tietokoneista ja tietoliikenneyhteyksistä

Tietokoneen hankintakustannukset voi vähentää tulonhankkimiskuluina, mikäli tietokonetta käytetään työn hoitamiseen. Pyydettäessä on annettava selvitys siitä, kuinka paljon ja mihin tietokonetta käytetään työtarkoituksessa. On myös huomioitava, kuinka paljon tietokonetta käytetään yksityistarkoituksessa ja kuinka monta tietokonetta perheessä on.

Tietokoneen hankintahinta voidaan vähentää seuraavasti:

Ei työkäyttöä 0 %
Näyttöä työkäytöstä 50 %
Näyttöä pääasiallisesta työkäytöstä TAI tietokonetta on käytetty esimerkiksi huomattavien sivutulojen hankinnassa 100 %

Samoja prosenttiosuuksia voidaan soveltaa tulonhankinnassa käytettyjen tietoliikenneyhteyksien (esimerkiksi laajakaistaliittymät) maksuihin.


Vähennykset työvälineistä

Työvälineen hankintamenon voi vähentää poistoina. Vähennys aloitetaan esineen hankintavuonna. Poisto ei ole vähennyskelpoinen verotuksessa enää sinä vuonna, kun esine on poistettu tulonhankkimiskäytöstä. Tietokoneen hankintamenoon käytetään 25 prosentin vuotuista menojäännöspoistoa. Mikäli koneen ostohinta on alle tuhat euroa, voi vähennyksen tehdä yhdellä kerralla hankintavuonna.

Mikäli itse hankitaan tai kunnossapidetään työssä tarvittavia työvälineitä (työkalut, koneet ja laitteet), niistä aiheutuneet kustannukset voi vähentää. Vähennyskelpoisia ovat välineiden hankinta-, huolto- ja korjausmenot.


Työhuonevähennys

Kevytyrittäjän verovähennykset voivat koostua myös työhuonevähennyksistä. Työhuonevähennyksen voit tehdä, kun käytät omaa asuntoa työn tekemiseen tai olet vuokrannut erillisen työtilan. Voit vähentää työhuoneesta johtuvia kuluja, jos työnantaja ei ole järjestänyt työhuonetta tai työhön liittyy huomattava määrä kotona tehtävää työtä. Yleisenä käytäntönä on, että työhuonevähennys myönnetään kaavamaisin perustein. Tällöin vähennys kattaa työhuoneen

  • vuokran
  • kalusteet
  • valon
  • sähkön
  • lämmön ja
  • siivouksen.

Vähennykset opiskelu- ja koulutusmenoista

Opiskelu- ja koulutusmenoina voi vähentää

  • osallistumis- ja kurssimateriaalimaksut
  • matkakustannukset
  • menot koulutuspaikkakunnalla yöpymisestä.

Menot tulee olla maksettuna itse ja koulutuksen tulee olla tarpeen työtehtävien vaatiman tai tarvittavan ammattitaidon säilyttämiseksi tai ylläpitämiseksi siinä työssä, joka on ollut ennen koulutusta. Verotuksessa tulee antaa selvitys siitä, miten koulutus liittyy nykyisiin työtehtäviin.


Kevytyrittäjän matkakustannukset

Matkakustannusten vähentämiseen vaikuttaa se, onko kustannus asunnon ja työpaikan välinen matkakulu vai työmatkasta aiheutunut matkakustannus. Tutustu muun muassa seuraaviin verohallinnon päätöksin, jotka annetaan vuosittain:

  • verovapaiden matkakustannusten korvaukset (kustannuspäätös)
  • matkakuluvähennyksen määrä (matkakuluvähennyspäätös)

Asunnon ja työpaikan välisellä matkalla tarkoitetaan kodin ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa. Varsinainen työpaikka on vakituinen palkansaajan työskentelypaikka. Liikkuvan työn vuoksi varsinaista työpaikkaa ei aina ole. Silloin varsinaisena työpaikkana voidaan pitää paikkaa, josta työntekijä hakee työmääräykset tai jossa hän säilyttää työasusteita, -välineitä tai -aineita, tai muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa. Palkansaaja voi vähentää verotuksessa asunnon ja työpaikan väliset matkakustannukset ansiotulon hankkimisesta aiheutuneena menona. Myös toissijaisen työpaikan ja sen sijainnin vuoksi tarpeellisen majoituspaikan väliset matkakulut vähennetään asunnon ja työpaikan välisinä matkakustannuksina.

Matkakustannukset vähennetään halvimman käytettävissä olevan kulkuneuvon kustannusten mukaan ja halvimman lippuhinnan mukaan riippumatta, siitä mitä kulkuneuvoa on todellisuudessa käytetty. Myös matkakustannusvähennyksissä on omavastuuosuus (tällä hetkellä 750 euroa). Erilliset määräykset on olemassa myös matkakustannuksille silloin, kun varsinainen työpaikka on toisella paikkakunnalla.

Kevytyrittäjän verovähennykset, kevytyrittäjyys, kevytyrittäjän verotus

Työmatkasta aiheutunut matkakustannus on kyseessä silloin, kun verovelvollinen tilapäisesti matkustaa erityiselle työntekemispaikalle työtehtävien vuoksi. Erityinen työntekemispaikka on työhön kuuluvien tehtävien tilapäinen suorituspaikka (ei päivittäisen asunnon ja varsinaisen työpaikan välinen matka, katso edellä). Tuloverolain mukaan matka työntekemispaikalle on kyseessä myös silloin, kun kaikki seuraavat ehdot täyttyvät:

  1. Työntekemispaikka sijaitsee muualla kuin oman työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön toimipaikassa.
  2. Työskentely on tilapäistä (kestää korkeintaan kolme vuotta).
  3. Työntekemispaikka sijaitsee yli 100 kilometrin etäisyydellä verovelvollisen asunnosta.
  4. Verovelvollinen on työntekemispaikalle tehdyn matkan takia yöpynyt paikan sijainnin vuoksi tarpeellisissa tilapäisissä majoitustiloissa.

Mikäli työnantaja on korvannut palkansaajalle työmatkasta aiheutuneet kustannukset, niitä ei saa enää vähentää verotuksessa tulonhankkimismenoina. Mikäli työnantaja ei korvaa työmatkakustannuksia, työntekijä voi vähentää matka- ja majoituskustannukset todellisten kustannusten suuruisina ilman omavastuuosuutta, enimmäismäärää tai halvimman kulkuneuvon vaatimusta. Kustannukset vähennetään vain siltä osin, kuin ne ylittävät kaavamaisen tulonhankkimisvähennyksen määrän.

Työntekijä voi myös vähentää omassa verotuksessaan lisääntyneet elantokustannukset

Kun työntekijällä on erityinen työntekemispaikka toisella paikkakunnalla ja tilapäisen työkomennuksen aikana hän tekee matkan asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä, matkaa pidetään niin kutsuttuna viikonloppumatkana. Työkomennuksen kestäessä tehty viikonloppumatka rinnastetaan asunnon ja varsinaisen työpaikan välisiin matkoihin. Matkakulun saa vähentää ainoastaan halvimman kulkuneuvokustannuksen mukaan.

Työntekijä voi myös vähentää omassa verotuksessaan lisääntyneet elantokustannukset, mikäli työnantaja ei ole maksanut palkansaajalle verovapaita korvauksia erityiselle työntekemispaikalle tehdyn tilapäisen työmatkan aiheuttamia kustannuksia. Edellytyksenä on, että palkansaajan erityinen työntekemispaikka sijaitsee yli 15 kilometrin päässä asunnosta tai varsinaiselta työpaikalta, riippuen kummasta paikasta matka tehdään. Etäisyyden on oltava lisäksi yli 5 kilometriä sekä matkansaajan asunnolta että varsinaiselta työpaikalta.

Matka toissijaiselle työpaikalle tulee kyseeseen, kun palkansaaja työskentelee säännöllisesti vakituisen työpaikan ohella toisessa työpaikassa. Toissijainen työpaikka sijaitsee eri paikkakunnalla tai eri maassa kuin ensisijainen työpaikka. Asunnolta toissijaiselle työpaikalle tehdyistä matkat vähennetään tulonhankkimiskuluina todellisten kustannusten mukaan ilman omavastuuta, enimmäismäärää tai halvimman kulkuneuvon vaatimusta ja vain siltä osin kuin työnantaja ei ole korvannut kuluja verovapaasti.

Kevytyrittäjän verovähennykset kannattaa selvittää

Muistathan, että tulovero ja arvonlisäverotus tulee huomioida erillisinä asioina. Katso lisätietoa Käsitöiden myynti ilman toiminimeä -artikkelistamme.

Selvitä kevytyrittäjän verovähennykset hyvissä ajoin, jotta saisit kaiken mahdollisen hyödyn yrityksellesi. Kaikki verotukseen liittyvät päätökset antaa lopulta verottaja. Epäselvissä tapauksissa kannattaa kysyä neuvoa verottajalta. Omapajan asiakkaana saat myös meiltä arvokkaita neuvoja, olethan yhteydessä!