Projektiin pitäisi saada osaaja tai työmaalle pätevä ammattilainen? Uuden työntekijän palkkaaminen helpottaisi työtaakkaa, mutta kuinka paljon palkattu työvoima todellisuudessa kustantaa? Mitä ovat työnantajan sivukulut ja kuka ne maksaa kenelle?
Työnantajan sivukulut ovat pakollisia maksuja, jotka koituvat yrittäjälle maksettavaksi työntekijöille tilitettävän bruttopalkan lisäksi. On tärkeää tietää etukäteen mitä nuo maksut ovat ja kuinka suuria summia henkilökunnan rekrytoinnista lopulta joutuu maksamaan. Lisäväen palkkaamiseen voi hakea myös muita, edullisempia vaihtoehtoja kuten palvelun ostamista ammattilaiselta, esimerkiksi kevytyrittäjältä.
Milloin rekry on tarpeen ja milloin taas palvelun osto kannattaa?
Lisäväen palkkaaminen voi olla ajankohtaista monestakin syystä. Firma menestyy eivätkä yhden ihmisen työtunnit mitenkään riitä kaikkien työtarjousten suorittamiseen. Yrittäjä voi myös palkata työntekijän suorittamaan ne yrityksen kannalta välttämättömät työt, joihin oma osaaminen ei millään riitä. Loma-aikoina tai sairaustapauksen sattuessa työnantaja joutuu kenties palkkaamaan itselleen tuuraajan, mikäli liikettä ei pysty pistämään säppiin vapaiden vuoksi. On itsestään selvää, ettei ammattilaisia ilmaiseksi saa, mutta palkan lisäksi työnantajan maksettavaksi napsahtaa joukko muitakin kustannuksia.
Työnantaja ei ole työnantajavelvollinen kevytyrittäjää kohtaan.
Työntekijän palkkaaminen ei aina ole ainoa mahdollinen vaihtoehto. Esimerkiksi Omapajan kevytyrittäjien joukosta löytyy monen alan ammattilaisia, joiden työpanosta kannattaa hyödyntää lisätyöntarvetta pohdittaessa. Kevytyrittäjältä voi ostaa tarvitsemansa palvelun, mutta työnantaja ei ole työnantajavelvollinen kevytyrittäjää kohtaan. Kevytyrittäjä lähettää toimeksiantajalle laskun tekemästään työstä, jolloin työnantajan sivukulut jäävät pois.
Mitä ovat työnantajan sivukulut?
Työnantajan sivukulut eivät ole kiusantekoa työnantajalle, vaan niillä huolehditaan työntekijän eläkkeestä, mahdollisista sairauksista, tapaturmista tai työttömyydestä. Alla löytyy listattuna kaikille yhteiset työnantajan sivukulut. Lasten ja alle 17-vuotiaiden nuorten työllistämistä eivät kaikki maksuvelvoitteet koske, mutta tapaturmavakuutus tulee maksaa jokaisesta työntekijästä iästä tai työsuhteen kestosta riippumatta.
- Työntekijän työeläkevakuutus, TyEL: TyEL-vakuutus kerryttää työntekijän vanhuuseläkettä, työkyvyttömyyseläkettä ja perhe-eläkettä. TyEL-maksut menevät jokaisesta 17 – 67-vuotiaasta työntekijästä, olipa työntekijä sitten osa- tai kokoaikainen. Työnantajan osuus maksuista on 17,70 % bruttopalkasta (2022). TyEL-maksu ei ole pakollinen, mikäli työntekijän kuukausiansiot jäävät kyseisen työnantajan palveluksessa alle 62,88 €. Vakuuttamisen yläikäraja riippuu työntekijän syntymävuodesta. Vuonna 1957 tai aikaisemmin syntynyt työntekijä vakuutetaan, kunnes hän täyttää 68 vuotta, vuosina 1958–1961 syntynyt kunnes täyttää 69 vuotta ja 1962 tai myöhemmin syntynyt kunnes täyttää 70 vuotta.
- Työttömyysvakuutusmaksu, TVR: Työttömyysvakuutusmaksulla kerätään turvaa työttömyyden varalle. Sillä katetaan muun muassa työttömyyspäivärahoja ja työttömyyden ajalta maksettavaa eläkettä. TVR tarvitaan kaikille 17–64-vuotiaille työntekijöille. Työnantajan osuus tästä on 0,5 % bruttopalkasta ja työntekijän 1,5 %. Työnantaja pidättää palkansaajan osuuden työntekijän palkasta ja vastaa molempien maksujen suorittamisesta.
- Sairausvakuutusmaksu: Sairausvakuutus korvaa sairauden hoidon aiheuttamat kustannukset, lyhytaikaisen työttömyyden sekä raskauden ja lapsen hoidon aiheuttamia ansionmenetyksiä. Sairausvakuutusmaksu maksetaan kaikista 16–67-vuotiaista työntekijöistä. Työnantajan osuus tästä on 1,34 % työntekijän bruttopalkasta.
- Tapaturma- ja henkivakuutus: Tapaturmavakuutuksella turvataan työntekijän tai hänen omaistensa edunsaanti työtapaturman tai ammattitaudin sattuessa. Tämä vakuutus on pakollinen kaikille työntekijöille iästä riippumatta, paitsi jos työnantajan työntekijöilleen kalenterivuoden aikana maksama palkkasumma on yhteensä enintään 1300 €. Maksuun suuruus riippuu työn vaarallisuudesta ja toimialasta. Esimerkiksi rakennusala luokitellaan vaarallisemmaksi kuin vaikkapa toimistotyö. Oikein vaarallista työtä tehtäessä maksu voi kivuta korkeallekin, jopa seitsemään prosenttiin. Vuonna 2022 työnantajan keskimääräinen tapaturmavakuutusmaksu on 0,70 % bruttopalkasta. Vakuutusta voi hakea kaikista tapaturmavakuutuksia myöntävistä vakuutusyhtiöistä.
Esimerkki sivukulujen määräytymisestä:
Seuraavassa esimerkissä oletetaan, että työnantaja palkkaa työntekijän töihin 1800 € bruttopalkalla. Tämän bruttosumman mukaiset työnantajan sivukulut muodostuvat seuraavalla tavalla:
- Bruttopalkka = 1800 €
- Työeläkevakuutus TyEL 24,85 % = 318,60 €
- Työttömyysvakuutusmaksu TVR 0,5 % = 9 €
- Sairausvakuutusmaksu 1,34 % = 24,12 €
- Tapaturmavakuutus (riippuu täysin toimialasta, esimerkkilaskelmassa oletus) 0,70 % = 12,60 €.
Laskelman mukaan työnantajan maksettavaksi jäisi yhteensä 2164,32 €. Sivukulujen osuus tästä summasta on siis 364,32 €. Myös Yrittäjät.fi-sivustolla on tietoa maksujen määräytymisestä.
Kaikki edellä mainitut summat perustuvat vuoden 2019 mukaisiin voimassa oleviin maksuihin. Koska kyseisten maksujen summa riippuu osittain palkatun henkilön iästä, laskelman oletuksessa työntekijän ikä on mikä tahansa 17 ja 52 ikävuoden välillä.
Välittömät ja välilliset kulut
Karkeasti pyöristettynä voidaan ajatella, että työnantaja joutuu maksamaan bruttopalkan päälle sivukuluja noin 20 prosenttia palkasta. Näiden pakollisten maksujen lisäksi työntekijä voi joutua maksamaan myös muita kuluja työsuhteen kestosta ja työntekijästä riippuen. Näitä ovat esimerkiksi lomarahat, sairauspoissaolot, vanhempainvapaat ja työterveyshuolto. Kannattaa myös ottaa huomioon, että työntekijän palkanmaksun syynääminen aiheuttaa lisätyötunteja ja tätä kautta kuluja myös kirjanpitäjälle.
Karkeasti pyöristettynä työnantaja joutuu maksamaan bruttopalkan päälle sivukuluja noin 20 % palkasta.
Kannattaa myös pohtia työntekijöiden aiheuttamia muita välittömiä tai välillisiä kuluja: toimistotyöntekijä tarvitsee oman työpisteen, työpöydän ja työkoneet. Hän saattaa tarvita työpuhelimen, sähköpostin, ATK-tukea ja erilaisia tietokoneohjelmia ja sovelluksia.
Vastaavasti fyysistä työtä tekevä työntekijä voi tarvita sopivat työvarusteet, työkalut ja käyttöönsä ajoneuvon polttoaineineen. Työntekijät tarvitsevat sähköä, vettä ja taukotilan. Osa on lain velvoittamia, osa työhyvinvointiin liittyviä. Mukavassa ja työntekijänsä huomioon ottavassa ympäristössä henkilökuntakin on valmis sitoutumaan työhön ja työviihtyvyyteen.
Työnantajan sivukulut voivat olla pienyrittäjälle liian kovat. Tähän ongelmaan tarjoaa ratkaisun kevytyrittäjyys.
Vaikka työnantajan sivukulut olisivatkin tilitoimiston huolehdittavana, on tärkeää, että myös yrittäjä itse ymmärtää, kuinka paljon työntekijän palkkaaminen kustantaa ja mitä kuluja palkkaamisessa tulisi huomioida. Kun kulut ovat selvillä, yrittäjän on helpompi hahmottaa todellisia kustannuksia, suunnitella budjettia ja laskea, mihin hänellä yrityksen puitteissa todella on varaa.
Voiko työnantajan sivukuluja vähentää?
Työnantajan kannalta saattaa olla edullisempaa ostaa tarvittava työvoima ulkopuolelta ja välttää näin työnantajan sivukulut. Monet Omapajan kevytyrittäjät toimivat juuri tällä tavalla. Työnantaja maksaa kevytyrittäjälle hänen työpanoksestaan laskun mukaisesti mutta ei ole velvollinen kevytyrittäjää kohtaan. Kevytyrittäjä ei myöskään ole työsuhteessa yritykseen nähden.
Jos mainostoimisto tai kotisivuja luova yritys tarvitsee esimerkiksi graafista suunnittelijaa tekemään asiakkaille uutta ilmettä esitteisiin ja logoihin, voi yritys palkata työhön työntekijän tai ostaa palvelut muualta, esimerkiksi juuri kevytyrittäjältä. Kevytyrittäjän valitseminen on usein matalan kynnyksen vaihtoehto: työnantajan ei tarvitse huolehtia kuin lähetetystä laskusta, hänen ei tarvitse pähkäillä lisäkuluja, ei lomarahoja tai sairauspäiviä. Työnantajan tarvitsee maksaa vain työhön käytetystä ajasta ja valmiista työstä.
Kevytyrittäjän valitseminen on matalan kynnyksen vaihtoehto: työnantajan ei tarvitse pähkäillä lisäkuluja, ei lomarahoja tai sairauspäiviä.
Kevytyrittäjää voi hyödyntää myös paikoissa, joissa oma osaaminen ontuu. Esimerkiksi remonttipalveluja tarjoava yritys voi ostaa kevytyrittäjältä huonekalujen tai kiintokalusteiden kunnostuksen, kuntosaliyrittäjä taas liikunnanohjaajalta jumppatunnit tai kevytyrittäjän voi palkata kääntämään yrityksen liiketoimintaan liittyviä vieraskielisiä dokumentteja. Kevytyrittäjiä löytyy kattavasti lähes miltä tahansa aloilta.
Kevytyrittäjien tarjoaman palvelun hyödyntäminen on järkevää silloin, kun työ ei ole kokoaikaista, sitä ei tarvitse suorittaa välttämättä työpaikalla ja kun työ on projektiluonteista. Jos mielessäsi on työ tai tehtävä, johon tahtoisit löytää työntekijän kevytyrittäjiemme parista, ota yhteyttä meihin ja lue lisää Omapajan Toimeksiantajille-sivulta! Voimme myös yhdessä laskea, mitkä olisivat mahdolliset työnantajan sivukulut ja miten kevytyrittäjyys auttaisi asiaa.
Jos taas tunnet pystyvästi tarjoamaan palvelujasi edellä mainituilla tavoilla, liity Omapajan kevytyrittäjien kasvavaan joukkoon! Omapajan pajayrittäjänä voit hyödyntää osaamistasi osa-aikaisesti, keikkatöinä tai täysipäiväisenä kevytyrittäjänä. Voit valita miten, milloin ja kenelle haluat työskennellä. Laskutus onnistuu nopeasti ja näppärästi Omapajan laskutustyökalun avulla.
Omapajan kevytyrittäjänä et sitoudu mihinkään tai joudu maksamaan ylimääräisiä kuluja. Tutustu kevytyrittäjänä toimimiseen tarkemmin ja rekisteröidy Omapajaan! Kevytyrittäjän työpanoksesta hyötyvät kaikki!