Kaksi vuotta sitten Heikki Tervahaudasta alkoi tuntua, että 35 vuotta työskentelyä psykiatrisella ja neuropsykiatrisella puolella sai riittää, hoitoala oli nyt nähty. Eläkeputkeen siirtyminen ei kuitenkaan houkuttanut, joten Tervahauta päätti aloitella hoitotyönsä ohessa remonttipuolen hommia.
Osa-aikainen remontti-reiskana huhkiminen tuntui kuitenkin raskaalta ja Tervahauta pysähtyi miettimään, löytyisikö kuitenkin jostain se kokopäiväinen työ? Sattumalta hän huomasi viime vuoden marras-joulukuussa, että Pohjois-Pohjanmaan sairaahoitopiiri järjestää kilpailutuksen apuvälineasennuksesta. Tervahauta päätti jättää tarjouksen.
"Mietin ja laskeskelin tarjousta monta iltaa ja jopa yötä", Tervahauta kertoo nyt.
Huolelliset laskutoimitukset kannattivat, sillä Tervahaudan tarjous voitti. Nyt hän työskentelee päivittäin sairauden, vamman tai ikääntymisen vuoksi apuvälineitä tarvitsevien ihmisten parissa. "Voi sanoa, että edellisestä työstäni on ollut runsaasti hyötyä nykyisellä alalla, tein silloinkin paljon kotikäyntejä ja olin erilaisten ihmisten kanssa tekemisissä", Tervahauta kertoo.
Heikki Tervahaudan tyypillinen päivä alkaa kello kahdeksalta aamulla, jolloin hän saapuu Oulun yliopistollisen sairaalan apuvälinelainaamoon hakemaan työmääräykset ja asennettavat apuvälineet. Päivän tulevat kohteet käydään henkilökunnan kanssa vielä kertaalleen läpi. Tämän jälkeen Tervahauta ryhtyy puhelimitse sopimaan asiakkaidensa kanssa aikoja ja lähtee liikkeelle. Päivässä kertyy helposti 300 – 400 ajokilometriä.
"Päivän mittaan saattaa olla useita kotikäyntejä. Iltapäivällä soittelen sitten vielä seuraaville asiakkaille ja sovin aikoja huomiselle", Tervahauta kuvailee.
Omapajan kevytyrittäjänä ei ole yksin
Alunperin Heikki Tervahaudan tarkoituksena oli perustaa toiminimi ja työskennellä yksityisyrittäjänä. Hän kuitenkin sai kuulla Omapajan toiminnasta ja päätti ottaa asioista enemmän selvää.
"Totesin, että tämähän on hyvä systeemi! Tunnen saavani paljon rahanarvoisia neuvoja ja ohjeita. Yksityisyrittäjänä se yksin oleminen on läsnä päivittäin, mutta Omapajassa tulikin tunne, etten olekaan enää yksin. Olen ollut erittäin tyytyväinen."
Yksityisyrittäjänä se yksin oleminen on läsnä päivittäin, mutta Omapajassa tulikin tunne, etten olekaan enää yksin.
Vaikka apuvälineiden asennus on Tervahaudalle kokopäivätyö, hän ei aio vaihtaa Omapajan kevytyrittäjyyttä yksityisyrittäjyyteen jatkossakaan. Tervahauta kertoo hyvän esimerkin Omapajassa kokemastaan huolenpidosta ja palvelualttiudesta.
"Tein eilen illalla laskutusta ja lisäsin kilometrikorvaukset viime vuoden taksan mukaan. Omapajalta tuli heti sähköpostia, että oletko huomannut, että tänä vuonna on eri kilometrisummat ja haluaisitko muuttaa vielä ne? On turvallinen luottamus siihen, että siellä päässä tehdään vielä viimeinen tsekkaus muun muassa laskujen suhteen", Tervahauta kiittelee.
Asiakkaiden kohtaloa ei voi jäädä murehtimaan
Heikki Tervahauta nauttii työstään apuvälineasentajana. Parhaimpia puolia työssä on tunne siitä, että pystyy omalta osaltaan auttamaan tai helpottamaan vaikeastikin sairaan ihmisen elämää.
"Juuri kävin asentamassa saattohoidossa olevalle henkilölle sähkötoimisen sängyn kotiin, jotta rouva saa viettää elämänsä viimeiset hetket omassa kodissaan", Tervahauta kertoo.
Tervahauta pitää aikaisempaa ammattiaan hoitoalalla etuna, jonka ansiosta hän kykenee kohtamaan ammattitaidolla muun muassa psykiatrisen hoidon piirissä olevia henkilöitä. Silti eteen tulee ajoittain raskaitakin tapauksia. Tervahauta myöntää lapsipotilaiden joskus herkistävän myös paljon nähneen miehen. Vaikeissa tilanteissa Tervahauta ottaa yhteyttä apuvälinelainaamoon ja purkaa mieltään puhumalla.
"Siellä on hyviä tyyppejä, joille olen saattanut soitella. Minulla on autossa Bluetooth niin voin jutella samalla, kun ajelen seuraavaan paikkaan."
Myös kotoa vaimolta saatu tuki auttaa pahimpien paikkojen yli. Kovin usein Tervahauta ei kuitenkaan jää potilaiden kohtaloa pohtimaan, siihen hän kasvatti kuoren jo hoitoalan työurallaan.
"Varsinkin viime vuosina, jolloin tapasin paljon ADHD-nuoria, oli pakkokin kehittää työmoodi. Kotiin lähtiessä koetin aktiivisesti unohtaa työpäivän tapahtumat."
Tervahauta kertoo nauttivansa luonnossa liikkumisesta ja lastenlasten kanssa touhuamisesta.
Vaikka tilanteet saattavat olla joskus rankkoja, juuri inhimillisistä kohtaamisista Tervahauta nauttii eniten työssään. Eläke ei houkuttele edelleenkään, vaan päinvastoin hän toivoo pystyvänsä jatkamaan palveluaan vielä seuraavallakin sopimuskaudella ja edelleen Omapajan kevytyrittäjänä. "Kevytyrittäjyys sopii minulle."
Vapaapäivien harrastukset pitävät ajatukset sopivasti erossa työkuvioista. Tervahauta kertoo nauttivansa luonnossa liikkumisesta ja lastenlasten kanssa touhuamisesta. Todellinen nollaaminen tapahtuu kotona, nojatuolista käsin.
"Seuraan aktiivisesti Englannin Valioliigan jalkapalloa. Siihen kun istahdan nojatuoliin rentoon asentoon, seuraan vain peliä, eikä päähän mahdu sillä hetkellä mitään muuta", Tervahauta nauraa.